¹ Maassa oli kova nälänhätä.

² Kun he olivat syöneet loppuun viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, heidän isänsä sanoi heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa."

³ Juuda vastasi hänelle sanoen: "Mies teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.'

⁴ Jos annat veljemme seurata mukanamme, lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita.

⁵ Mutta jos et anna, emme lähde. Sillä mies sanoi meille: 'Ette saa tulla kasvojeni eteen, ellei veljenne ole kanssanne.'"

⁶ Israel sanoi: "Minkä tähden teitte niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?"

⁷ He vastasivat: "Mies kyseli todella tarkasti meistä ja suvustamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin ilmoitimme hänelle, kuten asia on. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa veljenne tänne'?"

⁸ Juuda sanoi isälleen Israelille: "Anna nuorukaisen seurata mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä, vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.

⁹ Minä vastaan hänestä, minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin luoksesi ja aseta häntä eteesi, olen syyllinen edessäsi koko elinaikani.

¹⁰ Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, olisimme jo kaksikin kertaa palanneet sieltä."

¹¹ Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja mirhaa, pähkinöitä ja manteleita.

¹² Ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.

¹³ Ottakaa mukaanne myös veljenne, nouskaa ja menkää jälleen miehen luo.

¹⁴ Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, tulen lapsettomaksi."

¹⁵ Miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myös Benjaminin, nousivat, menivät Egyptiin ja astuivat Joosefin eteen.

¹⁶ Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi huoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään. Teurasta teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä kanssani."

¹⁷ Mies teki, kuten Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon.

¹⁸ Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin säkeissämme, he nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseen kimppuumme ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme."

¹⁹ Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntä talon ovella.

²⁰ He sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita.

²¹ Kun tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin, katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena. Olemme nyt tuoneet ne mukanamme takaisin.

²² Olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut rahamme säkkeihimme."

²³ Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne on tullut minulle." Sitten hän toi heidän luokseen Simeonin.

²⁴ Hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkojen pesuun ja rehua heidän aaseilleen.

²⁵ He laittoivat lahjansa järjestykseen siihen asti, kunnes Joosef tulisi päivälliselle. Sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä.

²⁶ Kun Joosef oli tullut kotiin, he veivät hänelle taloon lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessään.

²⁷ Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?"

²⁸ He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin. Hän elää vielä" ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.

²⁹ Hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen."

³⁰ Silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen. Niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.

³¹ Pestyään kasvonsa hän tuli sieltä pois, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa."

³² Tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset näet eivät voi syödä yhdessä heprealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus.

³³ He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä. Ihmetellen miehet katselivat toisiaan.

³⁴ Hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. He joivat hänen kanssaan ja juopuivat.¹

1. Lutherin mukaan kyseinen heprean sana ei tässä merkitse juopumista, vaan "kyllikseen syömistä ja juomista." Ks. Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 41–50, s. 218.