¹ Jumala muisti Nooaa, kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, niin että vesi laski.

² Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi.

³ Vesi väistyi väistymistään maan päältä. Sadan viidenkymmenen päivän kuluttua vesi alkoi vähentyä.

⁴ Arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena kuukauden seitsemäntenätoista päivänä Araratin vuorille.

⁵ Vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.

⁶ Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt,

⁷ ja laski korpin lentoon. Se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui.

⁸ Hän lähetti luotaan kyyhkysen nähdäkseen, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta.

⁹ Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa. Hän ojensi kätensä ja otti sen luokseen arkkiin.

¹⁰ Sitten hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista.

¹¹ Kyyhkynen palasi hänen luokseen ilta-aikaan, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä.

¹² Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen.

¹³ Nooan kuudentenasadantena ensim-mäisenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, vesi oli kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista, ja katso, hän näki, että maan pinta oli kuivunut.

Nooa lähtee arkista

¹⁴ Toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva.

¹⁵ Jumala puhui Nooalle sanoen:

¹⁶ "Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi kanssasi.

¹⁷ Kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut, karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä."

¹⁸ Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä lähtivät ulos hänen kanssaan.

¹⁹ Samoin lähtivät arkista suvuittain kaikki maaeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä.

Nooa uhraa

²⁰ Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.

²¹ Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessään: "En enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen ajatukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä enää koskaan tuhoa kaikkea, mikä elää, kuten nyt olen tehnyt.

²² Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."