¹ Daavidin virsi. Riitele, Herra, riitaveljiäni vastaan. Sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

² Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse avukseni.

³ Vedä esiin keihäs ja salpaa tie vainoojiltani. Sano sielulleni: "Minä olen pelastuksesi."

⁴ Joutukoot häpeään ja pilkkaan ne, jotka henkeäni väijyvät. Peräytykööt ja punastukoot ne, jotka aikovat minulle pahaa.

⁵ Olkoot he kuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan.

⁶ Heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

⁷ Sillä he ovat syyttä virittäneet verkkonsa eteeni. Syyttä he ovat kaivaneet sielulleni haudan.

⁸ Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmakseen.

⁹ Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustaan.

¹⁰ Kaikki luuni sanokoot: "Herra, kuka on vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"

¹¹ Väärät todistajat astuvat esiin. He kyselevät minulta, mitä en tiedä.

¹² He palkitsevat minulle hyvän pahalla. Sieluni on orpo.

¹³ Minä puolestani puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat. Minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

¹⁴ Minä kuljin ikään kuin he olisivat olleet ystäviäni, omia veljiäni. Minä kävin surupuvussa, kumarruksissa kuin äitiään sureva.

¹⁵ Mutta he iloitsevat kompastuksestani ja kokoontuvat – kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita en tunne. He herjaavat herkeämättä,

¹⁶ nuo konnat pilkkaavat minua ja kiristelevät minulle hampaitaan.

¹⁷ Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä sieluni turmiosta, jota he hankkivat, päästä minun ainokaiseni nuorista leijonista.

¹⁸ Kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

¹⁹ Älkööt ne minusta iloitko, jotka ovat syyttä vihamiehiäni. Älkööt iskekö silmää ne, jotka aiheetta vihaavat minua.

²⁰ Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

²¹ He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"

²² Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

²³ Herää ja nouse, Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeus ja ajamaan asiaani.

²⁴ Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

²⁵ Älä salli heidän sanoa sydämessään: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet."

²⁶ Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvukseen häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

²⁷ Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta."

²⁸ Kieleni julistakoon vanhurskauttasi, kiitostasi kaiken päivää.