¹ Voi Arielia, Arielia¹, kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä! Liittäkää vuosi vuoteen, kiertäkööt juhlat kiertonsa,

1. Ariel on tässä Jerusalemin nimi, 'Jumalan liesi', ks. jae 2.

² ahdistan Arielia, ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta. Se on oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi.

³ Asetan leirini yltympäri sinua vastaan ja saarran sinut vartiostoilla ja luon vallit sinua vastaan.

⁴ Puhut maasta matalalta, sanasi tulevat vaimeina tomusta, sopertelet kuin vainajahenki maasta, puheesi tulee supisten tomusta.

⁵ Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva kuin hieno pöly, ja väkivaltaisten lauma kuin lentävät akanat, ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:

⁶ Herra Sebaot etsii sinua ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä, kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa, kuluttavan tulen liekissä.

⁷ Kuin yöllinen uninäky on oleva kansojen lauma, joka sotii Arielia vastaan, kaikki ne, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan ja ahdistavat sitä.

⁸ Kuin nälkäinen on unissaan syövinään, mutta herää nälkä sydämessä, ja kuin janoinen on unissaan juovinaan, mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt ja hänellä on kova jano, niin on oleva kaikki kansojen lauma, joka sotii Siionin vuorta vastaan.

⁹ Hämmästykää ja ihmetelkää, tuijottakaa itsenne sokeiksi ja sokeiksi jääkää! He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä. He hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta.

¹⁰ Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne – profeettanne, ja peittänyt päänne – näkijänne.

¹¹ Kaikki ilmoitus on teille kuin lukitun kirjan sanat. Jos se annetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: "Lue tämä", hän vastaa: "En voi, sillä se on lukittu".

¹² Jos taas kirja annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan: "Lue tämä", hän vastaa: "En osaa lukea."

¹³ Niin Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä,

¹⁴ sen tähden, katso, teen tälle kansalle vielä outoja tekoja – kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

¹⁵ Voi niitä, jotka kätkevät syvälle hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: "Kuka meidät näkee, kuka meistä tietää?"

¹⁶ Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt", tai sanooko kuva piirtäjästään: "Ei hän mitään ymmärrä"?

¹⁷ Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen.

¹⁸ Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkästä pimeydestä.

¹⁹ Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.

²⁰ Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat on tuhottu,

²¹ ne, jotka sanallaan saattavat ihmisiä tekemään syntiä ja virittävät pauloja sille, joka oikeutta puolustaa portissa, ne, jotka vääntävät tekosyillä syyttömän asian vääräksi.

²² Sen tähden Herra, joka vapahti Aabrahamin, sanoo Jaakobin heimolle näin: Ei Jaakob enää joudu häpeään, eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.

²³ Sillä kun hän näkee, kun hänen lapsensa näkevät keskellään kätteni työn, he pyhittävät nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja pelkäävät Israelin Jumalaa.

²⁴ Silloin hengessään eksyvät käsittävät ymmärryksen ja kapinoivat ottavat opikseen.