¹ "Lohduttakaa, lohduttakaa kansaani", sanoo Jumalanne.

² "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistään."

³ Airuen ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut Jumalallemme.

⁴ Kaikki laaksot korotettakoot, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoot. Kivikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhikot tasaiseksi maaksi.

⁵ Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut."

⁶ Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun tulee julistaa?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:

⁷ ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran Henki puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.

⁸ Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.

⁹ Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja. Korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!"

¹⁰ Katso, Herra Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään.

¹¹ Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa. Hän kokoaa karitsat käsivarrelleen, kantaa niitä sylissään ja johdattaa imettäviä lampaita.

¹² Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa'alla kukkulat?

¹³ Kuka on Herran Henkeä ohjannut, ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa?

¹⁴ Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi antanut hänelle ymmärrystä ja opettanut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien?

¹⁵ Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa. Ne ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekanjyvän.

¹⁶ Libanon ei riittäisi polttopuiksi eikä sen riista polttouhriksi.

¹⁷ Kaikki kansakunnat ovat kuin ei mitään hänen edessään. Ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä.

¹⁸ Keneen te siis vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette?

¹⁹ Jumalankuvanko? – Sen valaa valaja, ja kultaseppä päällystää sen kullalla, ja muotoilee sille hopeaketjut.

²⁰ Kellä ei ole varaa sellaiseen antiin, se valitsee puun, joka ei lahoa, hakee taitavan tekijän pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju.

²¹ Ettekö tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole ottaneet vaarin maan perustuksista?

²² Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat. Hän levittää taivaan kuin harson, pingottaa sen kuin teltan asuttavaksi.

²³ Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi ja maan tuomarit tyhjän veroisiksi.

²⁴ Tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin heidän vartensa on juurtunut maahan, hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat. Myrsky vie heidät kuin oljenkorret.

²⁵ "Keneen siis vertaatte minut, jonka kaltainen olisin", sanoo Pyhä.

²⁶ Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niiden joukot täysilukuisina, joka kutsuu ne kaikki nimeltä. Niin suuri on hänen mahtinsa ja vahva hänen voimansa, ettei yksikään jää häneltä pois.

²⁷ Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Tieni on Herralta salassa, oikeuteni on joutunut pois Jumalani huomasta"?

²⁸ Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

²⁹ Hän voimistaa voipuneen ja antaa voimattomalle voimaa yltäkyllin.

³⁰ Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat.

³¹ Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.