¹ "Lähettäkää maan hallitsijalle tulevat lampaat Selasta erämaan kautta tytär Siionin vuorelle."

² Kuin pakenevat linnut, säikytetty pesue, ovat Mooabin tyttäret Arnonin kahlauspaikoilla.

³ "Anna neuvo, ryhdy välittäjäksi, tee varjosi yön kaltaiseksi keskellä päivää, kätke karkotetut äläkä ilmaise pakenevia.

⁴ Salli minun karkotettujeni asua luonasi, Mooab, ole heille suojana hävittäjää vastaan. Sillä sortajalle tulee loppu, hävitys lakkaa, ja tallaaja on maasta poissa.

⁵ Valtaistuin vahvistetaan laupeudella, ja sillä istuu vakaasti Daavidin majassa Tuomari, joka harrastaa oikeutta ja ahkeroi vanhurskautta."

⁶ "Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon hyvin korskean, hänen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vihansa, hänen väärät puheensa."

⁷ Sen tähden Mooab valittaa Mooabille, kaikki he valittavat. Kiir-Haresetin rypälekakkuja te huokailette, ja olette aivan murtuneita.

⁸ Sillä kuihtuneet ovat Hesbonin viinitarhat, Sibman viiniköynnökset. Niiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen valtiaita, ne ulottuivat Jaeseriin asti, harhailivat halki erämaan, niiden vesat levisivät ja menivät yli meren.

⁹ Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa, itken Sibman viiniköynnöksiä, kastelen kyyneleilläni sinua, Hesbon, ja sinua, Elale, sillä hedelmän- ja viininkorjuun keskelle on kajahtanut sotahuuto.

¹⁰ Ilo ja riemu on tauonnut puutarhasta, viinitarhoissa ei riemuita, ei ratketa nauruun; ei poljeta viiniä viinikuurnissa. "Minä olen vaientanut ilohuudon."

¹¹ Siksi sisimpäni värisee Mooabin tähden kuin lyyra, sydämeni Kiir-Hereksen tähden.

¹² Vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle ja uuvuttaisi itsensä sillä ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan, se ei häntä auta.

¹³ Tämä on sana, jonka Herra oli jo ennen puhunut Mooabille.

¹⁴ Mutta nyt Herra lausuu sanoen: Ennen kuin kolme vuotta on kulunut – kolme palkkalaisen vuotta – Mooabin kunnia suurine joukkoineen tehdään halvaksi, ja jäännös on oleva hyvin pieni ja mitätön.