¹ Kuka uskoo saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

² Hän kasvoi Herran edessä kuin vesa, kuin juuri kuivasta maasta. Hänellä ei ollut muotoa eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut sellaista muotoa, johon olisimme mieltyneet.

³ Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme pitäneet minään.

⁴ Mutta, totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päälleen. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

⁵ mutta hänet on haavoitettu meidän rikostemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.

⁶ Me vaelsimme kaikki eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päälleen meidän kaikkien syntivelat.

⁷ Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutaan avannut. Kuin karitsa, joka viedään teuraaksi, kuin lammas, joka on ääneti keritsijöidensä edessä, hän ei suutaan avannut.

⁸ Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka ajatteli hänen sukukuntaansa? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta. Kansani rikoksen tähden hän kärsi.

⁹ Hänelle annettiin hauta jumalattomien kanssa, mutta rikkaan luo hän tuli kuoltuaan, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut ollut hänen suussaan.

¹⁰ Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä häntä sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa syntiuhriksi, hän saa nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttaan.

¹¹ Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet sälyttämällä päälleen heidän pahat tekonsa.

¹² Sen tähden jaan hänelle suuren määrän saalista, ja hän jakaa saaliin väkevien kanssa. Sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin rikollisten joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili rikollisten puolesta.