¹ Kuka tuolla tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultaan komea, joka uljaana astelee suuressa voimassaan? "Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan."

² Miksi on punaa puvussasi, miksi vaatteesi ovat kuin viinikuurnan polkijan?

³ "Kuurnan poljin, yksinäni, kansakunnista ketään ei ollut kanssani. Poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin roiskui heidän vertaan vaatteilleni, ja tahrin koko pukuni.

⁴ Sillä koston päivä oli mielessäni ja lunastettujeni vuosi oli tullut.

⁵ Katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja ihmettelin, kun kukaan ei tullut tueksi. Silloin oma käsivarteni auttoi minua, ja vihani tuki minua.

⁶ Tallasin kansat vihassani, juovutin heidät kiivaudellani ja vuodatin maahan heidän verensä."

Jumalan ihmetekojen ylistys

⁷ Herran armotöitä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessaan ja suuressa armossaan.

⁸ Hän sanoi: "Ovathan he kansani ja ovathan he lapsia, joissa ei ole vilppiä", ja hän tuli heille vapahtajaksi.

⁹ Kaikissa heidän ahdistuksissaan hänelläkin oli ahdistus, mutta hänen kasvojensa Enkeli¹ vapahti heidät. Rakkaudessaan ja säälissään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.

1. Messias.

¹⁰ Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä; ja hän muuttui heidän vihollisekseen. Hän itse soti heitä vastaan.

¹¹ Hänen kansansa muisti entisiä päiviä, muisti Moosesta: Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä, heidät sekä hänen laumansa paimenen? Missä on hän, joka pani tämän sydämeen Pyhän Henkensä,

¹² hän, joka antoi kunniansa käsivarren kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka halkaisi vedet heidän edestään tehdäkseen itselleen iankaikkisen nimen,

¹³ hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä kuin hevosia erämaassa, eivätkä he kompastelleet?

¹⁴ Niin kuin karja astuu alas laaksoon, niin Herran Henki vei heidät lepoon. Niin olet kansaasi johdattanut tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

¹⁵ Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä ovat kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sydämesi sääli ja armahtavaisuutesi ovat sulkeutuneet minulta.

¹⁶ Sinähän olet isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet isämme; "Lunastajamme" on ikiajoista nimesi

Rukous Jumalan avusta

¹⁷ Minkä tähden olet sallinut meidän eksyä pois teiltäsi, Herra, ja olet antanut sydämemme paatua, niin ettemme sinua pelkää? Palaa takaisin palvelijoidesi tähden, perintöosasi sukukuntien tähden.

¹⁸ Vähän aikaa vain pyhä kansasi omisti perintönsä. Ahdistajamme ovat tallanneet pyhäkköäsi.

¹⁹ Olemme kuin ne, joita et ole ikinä hallinnut, olemme, kuin meitä ei olisi otettu nimiisi.