¹ Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallaan leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä¹.

1. Kansojen meressä.

² Sinä päivänä sanotaan: "On viinitarha, parhaan viinin tarha. Laulakaa siitä:

³ 'Minä, Herra, olen sen vartija. Kastelen sitä hetkestä hetkeen. Vartioin sitä öin ja päivin, ettei mikään vahingoita sitä.

⁴ Vihaa minulla ei ole. Olisipa vain orjantappuroita ja ohdakkeita, niiden kimppuun kävisin sodalla ja polttaisin ne kaikki yhdessä –

⁵ tai säilyttäköön minut voimassani ja tehköön rauhan kanssani, tehköön rauhan kanssani.'"

⁶ Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällään.

⁷ Löikö hän sitä, kuten sen lyöjät lyötiin, tapettiinko se, kuten sen tappajat tapettiin?

⁸ Karkottamalla sen, lähettämällä sen pois rankaisit sitä. Hän pyyhkäisi sen pois kovalla myrskyllään itätuulen päivänä.

⁹ Sen tähden sovitetaan Jaakobin pahat teot sillä, ja se on hänen syntiensä poistamisen täysi hedelmä, että hän tekee kaikki alttarikivet rikottujen kalkkikivien kaltaisiksi: eivät kohoa enää aserat eivätkä auringonpatsaat.

¹⁰ Sillä varustettu kaupunki on autio. Se on hylätty maja, tyhjäksi jätetty kuin erämaa. Siellä vasikat käyvät laitumella. Ne siellä makailevat ja kaluavat sieltä kaikki vesat.

¹¹ Kun oksat kuivuvat, ne taitetaan pois. Naiset tulevat ja tekevät niillä tulta. Sillä se ei ole ymmärtäväistä kansaa. Sen tähden sen tekijä ei armahda sitä eikä sen Luoja sääli sitä.

¹² Sinä päivänä Herra karistaa hedelmät maahan Eufrat-virrasta aina Egyptin puroon asti¹, ja teidät, te israelilaiset, poimitaan talteen yksitellen.

1. Se oli Israelille luvattu alue.

¹³ Sinä päivänä puhalletaan suureen torveen, ja Assurin maahan häipyneet ja Egyptin maahan karkotetut tulevat ja kumartavat Herraa pyhällä vuorella Jerusalemissa.