¹ Voi sinua hävittäjää, sinua, jota itseäsi ei ole hävitetty, sinua ryöstäjää, jota kukaan ei ole ryöstänyt! Kun olet saanut päätökseen hävitystyösi, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.

² Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näiden käsivarsi joka aamu, ole apumme hädän aikana.

³ Kansat pakenevat jyrinäsi ääntä. Kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.

⁴ Saaliinne viedään, niin kuin tuhosirkat vievät. Niin kuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.

⁵ Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.

⁶ Silloin hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on oleva Siionin aarre.

⁷ Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.

⁸ Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa. Hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole pitänyt ihmistä minään.

⁹ Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.

¹⁰ Nyt nousen, sanoo Herra, nyt korotan itseni, nyt kohoan korkealle.

¹¹ Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte. Teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.

¹² Kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka palavat tulessa.

¹³ Kuulkaa, te kaukaiset, mitä olen tehnyt, te lähellä olevat, tuntekaa voimani.

¹⁴ Syntiset Siionissa pelästyvät, vapina valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"

¹⁵ Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä on oikein, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,

¹⁶ hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa, hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.

¹⁷ Silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan. Ne saavat nähdä avaran maan.

¹⁸ Sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?

¹⁹ Et näe enää sitä röyhkeää kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.

²⁰ Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei katkaista yhtään.

²¹ Sillä voimallinen meillä on siellä Herra, siellä ovat joet, ovat virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.

²² Sillä Herra on tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.

²³ Nyt ovat köytesi höltyneet. Ne eivät pidä mastoa kannassaan kiinni eivätkä vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.

²⁴ Eikä yksikään asukas sano: "Minä olen vaivanalainen." Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.