¹ Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.

² Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät.

³ He huusivat toisilleen ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot. Kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa."

⁴ Kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.

⁵ Sanoin: "Voi minua, sillä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin."

⁶ Yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli ottanut pihdeillä alttarilta,

⁷ ja kosketti sillä suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut huuliasi; niin on velkasi poistettu ja syntisi sovitettu."

Herra kutsuu Jesajan profeetakseen

⁸ Kuulin Herran äänen sanovan: "Kenet lähetän? Kuka lähtee puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä olen, lähetä minut."

⁹ Hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.'

¹⁰ Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja tulisi parannetuksi."

¹¹ Silloin sanoin: "Kuinka kauaksi aikaa, Herra?" Hän vastasi: "Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi,

¹² kunnes Herra on karkottanut ihmiset kauas ja suuri autius on tullut keskelle maata.

¹³ Jos siellä on jäljellä kymmenesosa, hävitetään vielä sekin. Mutta niin kuin terebintistä ja tammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen."