¹ Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin etsimään apua ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niiden lukumäärä on hyvin suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään eivätkä kysy neuvoa Herralta.

² Mutta myös hän on viisas ja tuottaa onnettomuuden. Hän ei peruuta sanojaan, vaan nousee pahantekijöiden sukua vastaan ja väärintekijöiden apuun tuloa vastaan.

³ Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.

⁴ Sillä näin on Herra minulle sanonut: Niin kuin leijona, nuori leijona, murisee saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten täysi joukko, eikä pelästy heidän huutoaan, ei huoli heidän hälinästään, niin Herra Sebaot on astuva alas sotimaan Siionin vuorelle ja sen kukkulalle.

⁵ Kuin liitelevät linnut, niin Herra Sebaot varjelee Jerusalemia – varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa.

⁶ Palatkaa, te israelilaiset, hänen luokseen, josta olette niin kauas luopuneet.

⁷ Sillä sinä päivänä jokainen hylkää hopeiset ja kultaiset epäjumalansa, jotka kätenne ovat tehneet teille synniksi.

⁸ Silloin Assur kaatuu miekkaan, joka ei ole miehen, ja hänet syö miekka, joka ei ole ihmisen. Hän pakenee miekkaa, ja hänen nuorukaisensa joutuvat työorjuuteen.

⁹ Hänen kallionsa kukistuu kauhusta, ja hänen ruhtinaansa säikkyvät lipun luota pakoon, sanoo Herra, jonka tuli on Siionissa ja ahjo Jerusalemissa.