¹ Vanhurskas tuhoutuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen. Armoon turvaavat otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.

² Hän menee rauhaan. Ne, jotka vakaasti vaeltavat, saavat levätä vuoteillaan.

³ Mutta tulkaa tänne, te ennustajien lapset, te avionrikkojamiehen ja porttovaimon siemen.

⁴ Kenen kustannuksella te iloanne pidätte? Kenelle suuta auotte ja kielenne pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia ja valheen siementä?

⁵ Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen vihreän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa ja kallionrotkoissa!

⁶ Laakson sileät paadet ovat osasi, siinä on arpaosasi. Niillehän olet juomauhrit vuodattanut ja ruokauhrit uhrannut. Siihenkö olisin tyytyväinen!

⁷ Korkealle ja valtavalle vuorelle valmistit vuoteesi. Sinne nousit myös uhraamaan teurasuhria.

⁸ Oven ja pihtipielen taakse panit omat merkkisi. Sillä minusta luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi. Sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi ja näit heidän häpynsä.

⁹ Kuljit kuninkaan luo öljyinesi, runsaine voiteinesi. Lähetit sanansaattajasi kauas, laskeuduit alas hautaan asti.

¹⁰ Väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: "Turhaa!" Koska sait elpynyttä voimaa, et käynyt heikoksi.

¹¹ Ketä arkailit ja pelkäsit, koska olit vilpillinen etkä muistanut minua etkä minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti, ja niin sinä et minua pelkää?

¹² Minä ilmoitan, mitä ovat vanhurskautesi ja tekosi. Ne eivät auta sinua.

¹³ Kun huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Tuuli vie ne pois kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omakseen pyhän vuoreni.

¹⁴ Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet kansani tieltä.

¹⁵ Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä, joka asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että virvoittaisin nöyryytettyjen hengen ja tekisin eläviksi särjettyjen sydämet.

¹⁶ Sillä en riitele loputtomiin enkä vihastu ainiaaksi. Muuten henki nääntyisi kasvojeni edessä, ne sielut, jotka olen tehnyt.

¹⁷ Hänen ahneutensa synnin tähden vihastuin, löin häntä, kätkin itseni ja olin vihainen. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä.

¹⁸ Olen nähnyt hänen tiensä, mutta parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja häntä sureville.

¹⁹ Luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja parannan hänet.

²⁰ Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat liejua ja mutaa.

²¹ Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Jumalani.