¹ "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa puolustuspuhettani, jonka nyt teille pidän."

² Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hepreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Hän sanoi:

³ "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja opetettu Gamalielin jalkojen juuressa noudattamaan tarkasti isien lakia. Olin Jumalan puolesta kiivailija, niin kuin te kaikki tänä päivänä olette.

⁴ Vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja luovuttaen vankiloihin sekä miehiä että naisia,

⁵ kuten myös ylipappi minusta todistaa, ja koko vanhimmisto. Sain heiltä myös kirjeitä veljille, ja matkustin Damaskoon tuodakseni sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi ne, jotka siellä olivat.

⁶ Niin tapahtui, kun matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan leimahti yhtäkkiä taivaasta kirkas valo ympärilläni.

⁷ Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?'

⁸ Minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.'

⁹ Ne, jotka olivat kanssani, näkivät tosin valon, mutta eivät saaneet selvää äänestä, joka minulle puhui.

¹⁰ Sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tehdä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu.'

¹¹ Kun valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat toverini minua kädestä, ja saavuin Damaskoon.

¹² Eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää,

¹³ tuli luokseni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, näe jälleen.' Siitä hetkestä minä näin hänet.

¹⁴ Hän sanoi: 'Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen,

¹⁵ sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen, mitä olet nähnyt ja kuullut.

¹⁶ Nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Herran nimeä, ota kaste ja pese pois syntisi.'

¹⁷ Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui rukoillessani temppelissä, että jouduin hurmoksiin

¹⁸ ja näin hänet. Hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan todistustasi minusta.'

¹⁹ Minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että minä panin vankilaan ja ruoskin jokaisessa synagogassa niitä, jotka uskoivat sinuun.

²⁰ Kun Stefanoksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin itsekin läsnä, hyväksyin hänen murhaamisensa ja vartioin hänen surmaajiensa vaatteita.'

²¹ Mutta hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanoiden luo.'"

Juutalaisten raivo

²² Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä. Mutta silloin he korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuollainen! Sillä hänen ei sovi elää."

²³ Kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskelivät tomua ilmaan,

²⁴ käski tuhannenpäällikkö viedä hänet kasarmiin, ja saadakseen tietää, mistä syystä he niin hänelle huusivat, hän määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi.

Paavali sanoo olevansa Rooman kansalainen

²⁵ Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, Paavali sanoi siinä seisovalle sadanpäällikölle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?"

²⁶ Kun sadanpäällikkö sen kuuli, hän meni ilmoittamaan tuhannenpäällikölle ja sanoi: "Mitä aiot tehdä? Tämä mies on Rooman kansalainen."

²⁷ Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: "Sano minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?" Hän sanoi: "Olen."

²⁸ Niin tuhannenpäällikkö vastasi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut itselleni tämän kansalaisoikeuden." Paavali sanoi: "Mutta minulla se on syntymästäni asti."

²⁹ Silloin ne, jotka aikoivat tutkia häntä, lähtivät heti hänen luotaan. Myös päällikkö pelästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sitonut hänet.

³⁰ Mutta seuraavana päivänä – koska hän tahtoi saada varman tiedon, mistä juutalaiset häntä syyttivät – hän päästi hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko Neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä.