¹ Kun oli päätetty, että meidän oli purjehdittava Italiaan, luovutettiin Paavali ja muutamia muita vankeja erään Julius-nimisen, keisarilliseen sotilasosastoon kuuluvan sadanpäällikön haltuun.

² Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian maakunnan rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli makedonialainen Aristarkus Tessalonikasta.

³ Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo saamaan hoitoa.

⁴ Sieltä laskeuduttuamme merelle purjehdimme Kyproksen suojaan, koska tuulet olivat vastaiset.

⁵ Kun olimme sivuuttaneet avomerta purjehtien Kilikian ja Pamfylian, tulimme maihin Lykian Myrassa.

⁶ Sieltä sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen Italiaan menevän laivan ja siirsi meidät siihen.

⁷ Monta päivää purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Mutta kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen editse Kreetan suojaan.

⁸ Kuljettuamme vaivalloisesti lähellä sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jota lähellä oli Lasaian kaupunki.

⁹ Mutta koska oli kulunut paljon aikaa ja purjehtiminen oli jo vaarallista, sillä paastokin oli jo ohi, Paavali varoitti heitä

¹⁰ ja sanoi: "Miehet, näen, että purjehtimisesta tulee aiheutumaan vahinkoa ja suurta tuhoa, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös hengellemme."

¹¹ Mutta sadanpäällikkö uskoi enemmän perämiestä ja laivan omistajaa kuin Paavalin sanoja.

¹² Koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, useimmat olivat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä voidakseen päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.

¹³ Kun etelätuuli alkoi puhaltaa, he luulivat pääsevänsä perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan Kreetan läheltä.

¹⁴ Mutta ennen pitkää syöksyi saaren yli raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky.

¹⁵ Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle.

¹⁶ Päästyämme erään pienen, Klauda-nimisen saaren suojaan töin tuskin saimme laivaveneen talteen.

¹⁷ Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat veneen köysillä kiinni, ja kun he pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, he laskivat ajoankkurin, ja niin he ajelehtivat.

¹⁸ Mutta kun rajuilma ahdisti meitä ankarasti, he heittivät seuraavana päivänä lastin mereen,

¹⁹ ja kolmantena päivänä omin käsin viskasimme mereen laivan varusteet.

²⁰ Mutta kun ei näkynyt aurinkoa eikä tähtiä moneen päivään ja kova myrsky painoi päälle, meiltä katosi viimein kaikki pelastumisen toivo.

²¹ Kun oli oltu kauan syömättä, Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt totella minua ja olla lähtemättä Kreetalta. Siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta.

²² Mutta nyt kehotan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva.

²³ Sillä tänä yönä seisoi luonani Jumalan Enkeli, jonka oma olen ja jota myös palvelen,

²⁴ ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin edessä sinun pitää seistä. Katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.'

²⁵ Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet, sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu.

²⁶ Mutta jollekin saarelle meidän täytyy ajautua."

²⁷ Kun tuli neljästoista yö ajelehtiessamme Adrianmerellä, merimiehistä tuntui keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata.

²⁸ Luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi.

²⁹ He pelkäsivät meidän ajautuvan karille, laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja toivoivat päivän tulevan.

³⁰ Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat veneen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta laskea ankkureita.

³¹ Silloin Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua."

³² Silloin sotamiehet hakkasivat poikki veneen köydet ja antoivat sen pudota.

³³ Ennen päivän tuloa Paavali kehotti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole ottaneet mitään ruokaa.

³⁴ Sen tähden kehotan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen pelastuaksenne, sillä yhdeltäkään teistä ei hiuskarvakaan katoa päästä."

³⁵ Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja alkoi syödä.

³⁶ Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle, ja he ottivat ruokaa.

³⁷ Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä.

³⁸ Kun he olivat tulleet ravituiksi, he kevensivät laivaa heittämällä vehnän mereen.

³⁹ Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta. Siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan.

⁴⁰ Nostettuaan ankkurit he antoivat niiden painua. Samalla he päästivät peräsinten köydet, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.

⁴¹ Mutta he joutuivat karille ja laiva törmäsi siihen. Keula tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta laivan perä hajosi aaltojen voimasta.

⁴² Mutta sotilailla oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan karkaisi uimalla.

⁴³ Mutta sadanpäällikkö, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heitä ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin

⁴⁴ ja sitten muiden, kenen laudoilla, kenen laivankappaleilla. Näin tapahtui, ja kaikki pelastuivat maihin.