¹ Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, myi maatilan yhdessä vaimonsa Safiran kanssa,

² ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja toi siitä osan ja pani apostolien jalkojen juureen.

³ Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi saatana on täyttänyt sydämesi, niin että valehtelit Pyhälle Hengelle ja kätkit osan tilan hinnasta?

⁴ Eikö se ollut omasi, ja eikö sen myynnistä saatu hintakin ollut vallassasi? Miksi päätit sydämessäsi tehdä tämän? Et ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle."

⁵ Kun Ananias kuuli nämä sanat, hän kaatui maahan ja heitti henkensä. Suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.

⁶ Nuoret miehet nousivat, peittivät hänet, kantoivat pois ja hautasivat.

⁷ Noin kolmen tunnin kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään tietämättä, mitä oli tapahtunut.

⁸ Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, siihen hintaan."

⁹ Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yhdessä päättäneet kiusata Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat pois sinutkin."

¹⁰ Hän kaatui heti hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä. Kun nuorukaiset tulivat sisään, he löysivät hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.

Seurakunnan siunattu tila

¹¹ Suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.

¹² Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monta tunnustekoa ja ihmettä, ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.

¹³ Muista kukaan ei uskaltanut liittyä heihin, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.

¹⁴ Yhä enemmän tuli lisää Herraan uskovia, suuret joukot sekä miehiä että naisia.

¹⁵ Sen tähden kannettiin sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin tullessa edes hänen varjonsa osuisi johonkuhun heistä.

¹⁶ Ympärillä olevista kaupungeista tuli Jerusalemiin paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki tulivat parannetuiksi.

Neuvoston vastustusta

¹⁷ Ylipappi nousi ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen

¹⁸ ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankilaan.

¹⁹ Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet, vei heidät ulos ja sanoi:

²⁰ "Menkää, astukaa esiin ja puhukaa temppelissä kansalle kaikki tämän elämän sanat."

²¹ Sen kuultuaan he menivät päivän koittaessa temppeliin ja opettivat. Ylipappi saapui ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja he kutsuivat koolle Neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen, ja lähettivät hakemaan heitä vankilasta.

²² Mutta kun palvelijat tulivat vankilaan, he eivät löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat

²³ sanoen: "Havaitsimme tosin, että vankila oli hyvin tarkasti suljettu ja että vartijat seisoivat ovien edessä, mutta kun avasimme, emme löytäneet sisältä ketään."

²⁴ Kun ylipappi, temppelivartioston päällikkö ja muut korkeat papit kuulivat nämä sanat, he ihmettelivät, mitä tämä merkitsi.

²⁵ Joku tuli ja kertoi heille sanoen: "Katso, miehet, jotka panitte vankilaan, seisovat temppelissä ja opettavat kansaa."

²⁶ Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijoiden kanssa ja nouti heidät, ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa kivittäisi heidät.

²⁷ He toivat heidät ja asettivat Neuvoston eteen, ja ylipappi kuulusteli heitä

²⁸ ja sanoi: "Olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen. Mutta katso, olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa päällemme tämän miehen veren."

²⁹ Mutta Pietari ja apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

³⁰ Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.

³¹ Hänet Jumala on oikealla kädellään korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi antamaan Israelille mielenmuutosta ja syntien anteeksiantamusta.

³² Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."

³³ Kun he sen kuulivat, se viilsi heidän sydäntään, ja he tahtoivat tappaa heidät.

³⁴ Mutta Neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä apostolit vähäksi aikaa ulos.

³⁵ Hän sanoi Neuvostolle: "Israelin miehet, varokaa, mitä aiotte tehdä näille miehille.

³⁶ Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä. Hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen liittyneet, hajotettiin, ja asia raukesi.

³⁷ Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolelleen. Hänetkin hävitettiin, ja kaikki, jotka olivat liittyneet häneen, hajotettiin.

³⁸ Nyt sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos näet tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, se raukeaa,

³⁹ mutta jos se on Jumalasta, ette voi kukistaa heitä, ettei teitä havaittaisi sotiviksi Jumalaa vastaan."

⁴⁰ He noudattivat hänen neuvoaan. He kutsuivat apostolit sisään, ruoskivat heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.

⁴¹ He lähtivät pois Neuvostosta iloissaan siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häväistystä hänen nimensä tähden.

⁴² Eivätkä he lakanneet opettamasta joka päivä temppelissä ja kodeissa ja julistamasta evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.