¹ Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua puolestasi." Silloin Paavali ojensi kätensä ja lausui puolustuksekseen:

² "Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi saan tänä päivänä puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät,

³ varsinkin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sen tähden pyydän sinua kärsivällisesti kuulemaan minua.

⁴ Kaikki juutalaiset tuntevat elämäni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa.

⁵ He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.

⁶ Nyt seison oikeuden edessä sen tähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on isillemme antanut

⁷ ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä päivää hartaasti palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan. Tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät.

⁸ Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?

⁹ Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan,

¹⁰ ja niin teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin ääneni sen puolesta.

¹¹ Kaikkialla synagogissa usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä pilkkaamaan, ja menin niin pitkälle raivossani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.

¹² Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella,

¹³ kuningas, näin tiellä keskellä päivää taivaasta tulevan valon, auringon paistetta kirkkaamman, loistavan minun ja matkatoverieni ympärillä.

¹⁴ Me kaaduimme kaikki maahan, ja kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työlästä sinun on potkia tutkainta vastaan.'

¹⁵ Minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

¹⁶ Mutta nouse ja seiso jaloillasi, sillä sitä varten olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt, niin myös sen, minkä sinulle ilmoitan.

¹⁷ Pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanoiden käsistä, joiden luo sinut nyt lähetän

¹⁸ avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan luo ja ottaisivat vastaan syntien anteeksiantamuksen ja perintöosan pyhitettyjen joukossa uskossa minuun.'

¹⁹ Sen tähden, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,

²⁰ vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, sitten koko Juudean maalle ja pakanoille mielenmuutosta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät mielenmuutoksen soveliaita tekoja.

²¹ Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät väkivalloin minut surmata.

²² Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, seison todistamassa sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan,

²³ että nimittäin Kristuksen piti kärsiä ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaa valoa sekä tälle kansalle että pakanoille."

²⁴ Mutta kun hän näin puolustautui, Festus sanoi suurella äänellä: "Olet hullu, Paavali, suuri oppineisuutesi tekee sinut hulluksi."

²⁵ Mutta hän sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja terveellisen opin sanoja.

²⁶ Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa. Eiväthän nämä ole missään nurkassa tapahtuneet.

²⁷ Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Tiedän, että uskot."

²⁸ Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Oletpa vähällä vakuuttaa minut kristityksi."

²⁹ Mutta Paavali sanoi: "Rukoilen Jumalaa, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte sellaisiksi, kuin minäkin olen, näitä kahleita lukuun ottamatta."

Paavali myönnetään syyttömäksi

³⁰ Kuningas nousi, samoin maaherra ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssaan.

³¹ Mennessään he puhuivat keskenään sanoen: "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet."

³² Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin."