¹ Kun meteli oli asettunut, Paavali kutsui opetuslapset luokseen, hyvästeli heidät ja lähti matkustamaan Makedoniaan.

² Kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehotuksen sanaa hän tuli Kreikkaan.

³ Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä purjehtimaan Syyriaan, hän päätti palata Makedonian kautta.

⁴ Häntä seurasivat Aasian maakuntaan asti berealainen Soopater, tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä Aasian maakuntalaiset Tykikus ja Trofimus.

⁵ Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa.

⁶ Me taas purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luokseen Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.

⁷ Kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhettaan puoliyöhön asti.

⁸ Monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa olimme koolla.

⁹ Eräs nuorukainen, nimeltä Eutykos, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, hän vaipui sikeään uneen ja putosi uneen vaipuneena kolmannesta kerroksesta alas, ja hänet nostettiin maasta kuolleena.

¹⁰ Mutta Paavali meni alas, kumartui hänen ylitseen, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki."

¹¹ Hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi. Hän puhui kauan heidän kanssaan, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkaan.

¹² He veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.

¹³ Mutta me menimme edeltä ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt aikoen itse kulkea maitse.

¹⁴ Kun hän liittyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja tulimme Mityleneen.

¹⁵ Sieltä purjehdimme ja saavuimme seuraavana päivänä Kion kohdalle. Seuraavana päivänä saavuimme Samoon ja viivyttyämme Trogyllionissa tulimme seuraavana päivänä Miletoon.

¹⁶ Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohi, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa. Hän näet piti kiirettä ehtiäkseen, jos mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.

¹⁷ Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui luokseen seurakunnan vanhimmat.

¹⁸ Kun he saapuivat hänen luokseen, hän sanoi heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun tulin Aasian maakuntaan, miten olen kaiken aikaa ollut kanssanne,

¹⁹ kuinka olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja monin kyynelin ja koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;

²⁰ kuinka en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä on hyödyllistä, ja opettamasta teitä julkisesti ja huone huoneelta.

²¹ Olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

²² Nyt, katso, minä matkustan Hengen sitomana Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä siellä kohtaa minua.

²³ Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset odottavat minua.

²⁴ En kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ilolla ja sen viran, jonka olen saanut Herralta Jeesukselta: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.

²⁵ Nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa olen vaeltanut ja saarnannut Jumalan valtakuntaa.

²⁶ Sen tähden todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.

²⁷ Sillä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille Jumalan koko neuvoa.

²⁸ Ottakaa siis vaari itsestänne ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen ansainnut.

²⁹ Minä tiedän, että lähtöni jälkeen keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

³⁰ ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää oppia puhuvat vetääkseen opetuslapset mukaansa.

³¹ Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin.

³² Nyt uskon teidät, veljet, Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.

³³ En ole halunnut kenenkään hopeaa, kultaa tai vaatteita.

³⁴ Tiedätte itse, että nämä käteni ovat työllään hankkineet, mitä tovereitteni kanssa olen tarvinnut.

³⁵ Kaikessa olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampaa on antaa kuin ottaa vastaan.'"

³⁶ Tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili heidän kaikkien kanssa.

³⁷ He ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä.

³⁸ Eniten heitä suretti se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojaan. He saattoivat hänet laivaan.