¹ Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,

² silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjolla olevan ilon sijasta kärsi ristin häpeästä välittämättä, ja istuutui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

³ Ajatelkaa häntä, joka on syntisiltä kärsinyt sellaista vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja lannistuisi.

⁴ Ette ole vielä verille asti tehneet vastarintaa taistellessanne syntiä vastaan,

⁵ ja te olette unohtaneet kehotuksen, joka puhuu teille kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä lannistu, kun hän sinua nuhtelee,

⁶ sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa hoivaansa."

⁷ Kun te kärsitte kuritusta, Jumala kohtelee teitä kuin lapsia. Sillä mikä on sellainen lapsi, jota isä ei kurita?

⁸ Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisia, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.

⁹ Ja vielä: meillä oli maalliset isämme kurittajina, ja heitä kavahdimme. Emmekö paljoa ennemmin olisi alamaisia henkien Isälle, että eläisimme?

¹⁰ Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä parhaaksemme, että tulisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.

¹¹ Mikään kuritus ei sillä hetkellä tosin näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta myöhemmin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka ovat harjoitetut sen kautta.

¹² Sen tähden: Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne

¹³ ja tehkää polut suoriksi jaloillenne, ettei ontuvan jalka vääntyisi, vaan ennemmin parantuisi.

¹⁴ Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa.

¹⁵ Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri kasvaisi ja tekisi häiriötä", ja monet sen kautta tulisi saastutetuiksi,

¹⁶ ja ettei kukaan olisi haureellinen tai epäpyhä niin kuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.

¹⁷ Sillä te tiedätte, että hänet myöhemmin hylättiin, kun hän tahtoi periä siunauksen. Sillä hän ei löytänyt sijaa peruutukselle, vaikka hän sitä kyynelin pyysi.

¹⁸ Sillä ette ole tulleet sen vuoren luo, johon voi koskea ja joka palaa tulessa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn,

¹⁹ ette torven kaiun ettekä sanojen äänen luo, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi,

²⁰ sillä he eivät voineet kestää käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka vain eläinkin, se kivitettäköön tai ammuttakoon kuoliaaksi."

²¹ Niin hirveä oli näky, että Mooses sanoi: "Olen pelästynyt ja vapisen."

²² Sen sijaan olette tulleet Siionin vuoren luo ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo, ja kymmenien tuhansien enkelien luo,

²³ taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan luo, ja tuomarin luo, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien luo,

²⁴ ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, luo, ja vihmontaveren luo, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

²⁵ Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka puhui maan päällä, eivät päässeet pakoon, paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka puhuu taivaista.

²⁶ Silloin hänen äänensä järisytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä järisytän en ainoastaan maata, vaan taivaankin."

²⁷ Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, jotka järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.

²⁸ Sen tähden, koska saamme järkkymättömän valtakunnan, omistakaamme armo ja siten palvelkaamme Jumalaa hänelle mieliksi, pyhällä arkuudella ja kunnioituksella,

²⁹ sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli.