¹ Sillä koska laissa on vain varjokuva tulevasta hyvästä, ei itse tosiasioiden tarkkaa kuvaa, se ei voi koskaan samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he kantavat toistuvasti esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi.

² Sillä eikö niitä muuten olisi lakattu uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelusta toimittavat, kerran puhdistettuina ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä?

³ Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.

⁴ Eihän härkien ja pukkien veri voi ottaa pois syntejä.

⁵ Sen tähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia et tahtonut, mutta ruumiin minulle valmistit.

⁶ Polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mieltynyt.

⁷ Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala.'"

⁸ Kun hän ensin sanoo: "Uhreja, anteja, polttouhreja ja syntiuhreja et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,

⁹ hän sitten sanoo: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi." Hän poistaa ensimmäisen pystyttääkseen toisen.

¹⁰ Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

¹¹ Kaikki papit seisovat joka päivä toimittamassa palvelustaan ja usein uhraamassa samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi poistaa syntejä,

¹² mutta tämä on uhrattuaan yhden uhrin syntien edestä ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,

¹³ ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.

¹⁴ Sillä hän on yhdellä uhrilla iäksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

¹⁵ Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki, sillä sen jälkeen on edeltä sanottu:

¹⁶ "Tämä on se liitto, jonka minä niiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä",

¹⁷ ja: "heidän syntejään ja laittomuuksiaan en enää muista."

¹⁸ Mutta missä on niiden anteeksiantamus, siihen ei enää sovi uhri synnin edestä.

¹⁹ Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

²⁰ jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,

²¹ ja koska meillä on "suuri pappi Jumalan huoneen haltijana",

²² käykäämme esiin vakain sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

²³ pitäkäämme järkähtämättä kiinni toivon tunnustuksesta, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.

²⁴ Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin;

²⁵ älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme, sitä enemmän, mitä enemmän näette tuon päivän¹ lähestyvän.

1. Tuomiopäivän, ks. j. 27.

²⁶ Sillä jos me tahallamme teemme syntiä tultuamme tuntemaan totuuden, ei ole enää jäljellä uhria syntiemme edestä,

²⁷ vaan pelottava tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

²⁸ Joka hylkää Mooseksen lain, se kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla:

²⁹ kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

³⁰ Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra", ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa."

³¹ Pelottavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.

³² Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te tultuanne valaistuiksi kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,

³³ kun te toisaalta olitte pilkan, ahdistusten ja julkisen häpeän alaisina, toisaalta taas jaoitte niiden osan, joiden kävi samalla tavalla.

³⁴ Sillä kahleitteni kanssa te olette kärsineet ja sietäneet ilolla omaisuutenne ryöstön tietäen, että teillä on taivaassa parempi omaisuus, joka pysyy.

³⁵ Älkää siis heittäkö pois luottamustanne, jonka palkka on suuri.

³⁶ Sillä tarvitsette kestävyyttä tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä on luvattu.

³⁷ Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin hän, joka tuleva on, tulee eikä viivyttele,

³⁸ mutta vanhurskas on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, minun sieluni ei mielly häneen."

³⁹ Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.