¹ Niinä päivinä, kun kansaa oli taas koolla varsin paljon eikä heillä ollut mitään syötävää, hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille:

² "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet luonani, eikä heillä ole mitä syödä.

³ Jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, he nääntyvät matkalla, sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa."

⁴ Hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?"

⁵ Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän."

⁶ Silloin hän käski kansan asettua maahan. Hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen, että he jakaisivat ne. He jakoivat ne kansalle.

⁷ Heillä oli myös joitakin pieniä kaloja, ja siunattuaan ne hän käski jakaa nekin.

⁸ He söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän korillista.

⁹ Heitä oli noin neljätuhatta. Hän laski heidät luotaan.

¹⁰ Heti hän astui opetuslapsineen veneeseen ja meni Dalmanutan¹ seuduille.

1. Paikan sijaintia ei tarkasti tunneta. Se oli jossakin Genetsaretin järven lähellä.

Jeesus varoittaa fariseusten hapatuksesta

¹¹ Fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta kiusaten häntä.

¹² Hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukukunta vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukukunnalle ei anneta merkkiä."

¹³ Hän jätti heidät ja astui taas veneeseen ja lähti pois toiselle rannalle.

¹⁴ Mutta opetuslapset olivat unohtaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut mukanaan veneessä kuin yksi leipä.

¹⁵ Hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta."

¹⁶ He puhelivat keskenään ja sanoivat: "Meillä ei ole leipää."

¹⁷ Kun Jeesus huomasi sen, hän sanoi heille: "Mitä puhelette siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut?

¹⁸ Silmät teillä on, ettekö näe? Korvat teillä on, ettekö kuule? Ettekö muista:

¹⁹ kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista."

²⁰ "Kun minä mursin ne seitsemän neljälletuhannelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän."

²¹ Hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"

Jeesus parantaa sokean

²² He tulivat Beetsaidaan. Hänen luokseen tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen.

²³ Hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä, näkikö hän jotakin.

²⁴ Tämä katsoi ylös ja sanoi: "Näen ihmisten kävelevän, he ovat kuin puita."

²⁵ Hän pani kätensä taas hänen silmilleen ja teki hänet näkeväksi. Hän oli tullut jälleen terveeksi ja näki kaiken selvästi.

²⁶ Hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä poikkea kylään äläkä kerro kenellekään kylässä."

Pietarin tunnustus

²⁷ Jeesus lähti opetuslapsineen Filippoksen Kesarean kyliin. Tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"

²⁸ He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista."

²⁹ Hän sanoi heille: "Kenen te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus."

³⁰ Hän varoitti heitä puhumasta kenellekään hänestä.

Jeesus puhuu kärsimyksestään. Pietari nuhtelee häntä

³¹ Hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan pitää paljon kärsiä ja joutua vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden hylkimäksi ja tapetuksi, mutta kolmen päivän kuluttua hän on nouseva ylös.

³² Tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä.

³³ Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten."

³⁴ Hän kutsui luokseen kansan sekä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos kuka tahansa tahtoo kulkea perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

³⁵ Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta se, joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, pelastaa sen.

³⁶ Sillä mitä ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon?

³⁷ Sillä mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?

³⁸ Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avion rikkovassa ja syntisessä sukukunnassa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."