¹ Kun he sitten lähestyivät Jerusalemia tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäen luona, hän lähetti kaksi opetuslastaan

² ja sanoi heille: "Menkää edessänne olevaan kylään, niin te heti, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei kukaan ihminen ole vielä istunut. Päästäkää se ja tuokaa tänne.

³ Jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen heti tänne.'"

⁴ Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen.

⁵ Muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: "Mitä teette, kun päästätte varsan?"

⁶ Niin he sanoivat heille, kuten Jeesus oli käskenyt, ja he päästivät heidät menemään.

⁷ He toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään.

⁸ Monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä, joita katkoivat puista.

⁹ Ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!

¹⁰ Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!"

Jeesus kiroaa viikunapuun ja puhuu uskosta

¹¹ Jeesus kulki Jerusalemiin ja meni pyhäkköön, ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä oli jo myöhä.

¹² Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, hänen oli nälkä.

¹³ Kun hän näki kaukaa viikunapuun, jossa oli lehtiä, hän meni katsomaan, löytäisikö siitä jotakin, mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä ei ollut viikunoiden aika.

¹⁴ Hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö." Hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

Jeesus puhdistaa pyhäkön

¹⁵ He tulivat Jerusalemiin. Hän meni pyhäkköön ja ryhtyi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet,

¹⁶ eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.

¹⁷ Hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan."

¹⁸ Ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi, sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestaan.

¹⁹ Kun ilta tuli, he menivät kaupungin ulkopuolelle.

²⁰ Kun he sitten varhain aamulla kulkivat ohi, he näkivät viikunapuun kuivuneen juuria myöten.

²¹ Pietari muisti ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka kirosit, on kuivunut."

²² Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan.

²³ Totisesti sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se tapahtuisi hänelle.

²⁴ Sen tähden sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teillä oleva.

²⁵ Kun seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos jollakulla teistä on jotakin toistanne vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomisenne."

²⁶ Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomisianne.

Jeesukselta tivataan, millä vallalla hän tekee ihmeitä

²⁷ He tulivat taas Jerusalemiin. Kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luokseen

²⁸ ja sanoivat hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Tai kuka on antanut sinulle vallan näitä tehdä?"

²⁹ Mutta Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille yhden kysymyksen. Vastatkaa minulle, niin sanon teille, millä vallalla näitä teen.

³⁰ Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle."

³¹ He neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' .

³² Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" – sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella profeetta.

³³ He vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Niinpä minäkään en sano teille, millä vallalla näitä teen."