¹ Hän alkoi puhua heille vertauksilla: "Mies istutti viinitarhan, teki aidan sen ympärille, kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin. Hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti ulkomaille.

² Kun aika tuli, hän lähetti palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä.

³ Mutta he ottivat hänet kiinni, ruoskivat ja lähettivät tyhjänä pois.

⁴ Vielä hän lähetti heidän luokseen toisen palvelijan. Mutta häntä he heittivät kivillä päähän ja häpäisivät.

⁵ Hän lähetti vielä toisen, ja hänet he tappoivat, ja samoin useita muita: toisia he löivät, toisia tappoivat.

⁶ Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luokseen sanoen: 'Poikaani he kavahtavat.'

⁷ Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'Tämä on perillinen, tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö on meidän.'

⁸ He ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet viinitarhan ulkopuolelle.

⁹ Mitä nyt viinitarhan isäntä tekee? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.

¹⁰ Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.

¹¹ Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen silmissämme'?"

¹² He etsivät häntä ottaakseen hänet kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa, sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. He jättivät hänet ja menivät pois.

Jeesus vastaa kysymykseen veronmaksusta

¹³ He lähettivät hänen luokseen muutamia fariseuksia ja herodeslaisia kietomaan häntä sanoilla.

¹⁴ Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, tiedämme, että sinä olet totuudellinen etkä välitä kenestäkään, sillä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?"

¹⁵ Mutta hän tiesi heidän tekopyhyytensä ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denaari minun nähdäkseni."

¹⁶ He toivat. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin."

¹⁷ Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." He ihmettelivät häntä suuresti.

Jeesus vastaa kysymykseen ylösnousemuksesta

¹⁸ Hänen luokseen tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä sanoen:

¹⁹ "Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille: 'Jos joltakulta kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön veljelleen siemenen.'

²⁰ Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli, häneltä ei jäänyt siementä.

²¹ Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä siementä. Niin myös kolmas.

²² Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt siementä. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli.

²³ Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän vaimona?"

²⁴ Jeesus sanoi heille: "Eikö niin: te eksytte siitä syystä, ettette tunne Kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?

²⁵ Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle, vaan he ovat kuin enkelit taivaissa.

²⁶ Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet herätetään, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'?

²⁷ Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien Jumala. Te siis suuresti eksytte."

Suurin käsky

²⁸ Hänen luokseen tuli eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"

²⁹ Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, Jumalamme, Herra on yksi ainoa,

³⁰ ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.'

³¹ Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Mitään muuta näitä suurempaa käskyä ei ole."

³² Kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että Jumala on yksi, ja ettei ole ketään toista, paitsi hän.

³³ Rakastaa häntä kaikesta sydämestään, kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."

³⁴ Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, hän sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Kukaan ei enää uskaltanut esittää hänelle kysymyksiä.

Daavidin poika ja Herra

³⁵ Opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?

³⁶ Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.'

³⁷ Daavid itse sanoo häntä Herraksi, kuinka hän sitten on hänen poikansa?" Suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään.

Jeesus varoittaa tekopyhyydestä

³⁸ Opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka haluavat kulkea pitkissä viitoissa ja saada tervehdyksiä toreilla

³⁹ ja etumaisia istuimia synagogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa,

⁴⁰ noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia. He saavat sitä kovemman tuomion."

Lesken ropo

⁴¹ Hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Monet rikkaat panivat paljon.

⁴² Tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, se on, jonkin kolikon.

⁴³ Hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille: "Totisesti sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.

⁴⁴ Sillä he kaikki panivat liiastaan. Mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko toimeentulonsa."