¹ Hän katseli ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun.

² Hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa.

³ Hän sanoi: "Totisesti sanon teille: tämä köyhä leski pani kaikkein eniten.

⁴ Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mitä hänellä oli."

Temppelin hävitys ja maailmanlopun merkkejä

⁵ Kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja esille pannuilla lahjoilla kaunistettu, hän sanoi:

⁶ "Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei jää kiveä kiven päälle, maahan hajottamatta."

⁷ He kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, milloin tämä sitten tapahtuu? Mikä on oleva merkki siitä, kun se tulee tapahtumaan?"

⁸ Hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen', ja: 'Aika on lähellä.' Mutta älkää menkö heidän perässään.

⁹ Kun kuulette sodista ja kapinoista, älkää pelästykö. Sillä näiden täytyy ensin tapahtua, mutta se ei ole heti loppu."

¹⁰ Hän sanoi heille: "Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,

¹¹ ja tulee paikoin suuria maanjäristyksiä, ruttoa ja nälänhätää, ja on oleva pelottavia näkyjä ja taivaalta tulevia suuria merkkejä.

¹² Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi, vainoavat teitä, luovuttavat teitä synagogiin ja vankiloihin ja vievät teitä kuningasten ja hallitsijoiden eteen minun nimeni tähden.

¹³ Mutta näin te joudutte todistamaan.

¹⁴ Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten vastaatte puolestanne.

¹⁵ Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan ei yksikään teidän vastustajistanne kykene asettumaan tai väittämään.

¹⁶ Myös vanhemmat, veljet, sukulaiset ja ystävät antavat teitä alttiiksi, muutamia teistä tapetaan,

¹⁷ ja olette kaikkien vihaamia minun nimeni tähden.

¹⁸ Mutta hiuskarvakaan ei katoa päästänne.

¹⁹ Kestäväisyydellänne saatte omaksenne elämän.

²⁰ Mutta kun näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.

²¹ Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ne, jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja ne, jotka ovat maalla, älkööt menkö kaupunkiin.

²² Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä on kirjoitettu.

²³ Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa kohtaan.

²⁴ Heitä kaatuu miekan terään, heitä viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanoiden tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.

²⁵ On oleva merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo meren aaltoillessa.

²⁶ Ihmisiä menehtyy heidän pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.

²⁷ Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suuressa voimassa ja kirkkaudessa.

²⁸ Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä."

²⁹ Hän puhui heille vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.

³⁰ Kun ne jo puhkeavat lehteen, siitä näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä on jo lähellä.

³¹ Samoin myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.

³² Totisesti sanon teille: tämä sukukunta ei katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.

³³ Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

³⁴ Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eivätkä elatuksen murheet, että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta

³⁵ kuin ansa; sillä se saavuttaa kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.

³⁶ Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pakenemaan tätä kaikkea, mikä on tuleva, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."

³⁷ Hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota sanotaan Öljymäeksi.

³⁸ Kaikki kansa tuli varhain hänen luokseen pyhäkköön kuulemaan häntä.