¹ Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he tallasivat toisiaan, hän ryhtyi puhumaan opetuslapsilleen: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on, tekopyhyyttä.

² Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

³ Sen tähden, kaikki, mitä sanotte pimeässä, kuullaan valossa, ja mitä puhutte korvaan kammioissa, se julistetaan katoilta.

⁴ Mutta sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen lisäksi voi muuta tehdä,

⁵ vaan osoitan teille, ketä teidän on pelättävä: pelätkää häntä, jolla on valta tapettuaan syöstä helvettiin. Niin, sanon teille, häntä pelätkää.

⁶ Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole unohtanut yhtäkään niistä.

⁷ Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää pelätkö; olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

Jeesus varoittaa synnistä Pyhää Henkeä vastaan

⁸ Mutta sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä.

⁹ Mutta se, joka kieltää minut ihmisten edessä, kielletään Jumalan enkelien edessä.

¹⁰ Jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi. Mutta sille, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei anneta anteeksi.

¹¹ Mutta kun he vievät teitä synagogien, hallitusten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tai mitä sanoisitte;

¹² sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän tulee sanoa."

Jeesus varoittaa ahneudesta ja murehtimisesta

¹³ Eräs mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano veljelleni, että hän jakaisi perinnön kanssani."

¹⁴ Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on asettanut minut teille tuomariksi tai jakomieheksi?"

¹⁵ Hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa ahneutta, sillä ihminen ei elä siitä, että hänellä on paljon omaisuutta."

¹⁶ Hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.

¹⁷ Hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä teen, kun minulla ei ole, mihin kokoaisin satoni?'

¹⁸ Hän sanoi: 'Tämän teen: revin maahan aittani ja rakennan suuremmat, kokoan niihin koko satoni ja omaisuuteni

¹⁹ ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi: nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.'

²⁰ Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten tulee se, minkä olet hankkinut?'

²¹ Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona."

Lohdullisia kehotuksia opetuslapsille

²² Hän sanoi opetuslapsilleen: "Sen tähden sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.

²³ Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet.

²⁴ Katselkaa korppeja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole varastoa eikä aittaa, ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoisia te olette kuin linnut!

²⁵ Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?

²⁶ Jos siis ette voi sitäkään, mikä on vähintä, mitä murehditte muusta?

²⁷ Katselkaa liljoja, kuinka ne kasvavat: eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin sanon teille: Salomo ei kaikessa loistossaan ollut vaatetettu kuin yksi niistä.

²⁸ Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna heitetään uuniin, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!

²⁹ Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä murehtiko.

³⁰ Sillä näitä kaikkia maailman pakanat tavoittelevat, mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan,

³¹ vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin nämäkin teille annetaan.

³² Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.

³³ Myykää sitä, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin varas ei pääse ja missä koi ei turmele.

³⁴ Sillä missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne.

Kehotus valvomiseen ja uskollisuuteen

³⁵ Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa,

³⁶ ja olkaa te niiden ihmisten kaltaisia, jotka herraansa odottavat, milloin hän palaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan avaisivat heti hänelle.

³⁷ Autuaat ne palvelijat¹, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.

1. Alkukieli käyttää tässä ja monessa muussa kohdassa saarnaviran haltijoista sanaa doulos, orja, ja korostaa siten palvelijalle virassa kuuluvaa ehdotonta kuuliaisuutta Sanalle.

³⁸ Jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaita ovat ne palvelijat.

³⁹ Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan.

⁴⁰ Olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee."

⁴¹ Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän vertauksen vai myös kaikista muista?"

⁴² Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja viisas huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa?

⁴³ Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!

⁴⁴ Totisesti sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

⁴⁵ Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään, juomaan ja päihdyttämään itseään,

⁴⁶ sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.

⁴⁷ Sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmisteluja eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.

⁴⁸ Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki sellaista, mikä ansaitsee lyöntejä, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

Evankeliumin tuoma erimielisyys

⁴⁹ Tulta olen tullut heittämään maan päälle. Kuinka tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt!

⁵⁰ Mutta minut on kasteella kastettava, ja kuinka olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty!

⁵¹ Luuletteko, että olen tullut tuomaan rauhan maan päälle? Ei, sanon teille, vaan eripuran.

⁵² Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan,

⁵³ isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtään vastaan ja tytär äitiään vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiaan vastaan."

Kehotus arvioida valppaasti ajan merkkejä

⁵⁴ Hän sanoi myös kansalle: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin.

⁵⁵ Kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin.

⁵⁶ Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon osaatte arvioida, mutta kuinka ette arvioi tätä aikaa?

⁵⁷ Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä on oikein?