¹ Mitä siis sanomme isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?

² Sillä jos Aabraham on teoista julistettu vanhurskaaksi, hänellä on kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.

³ Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."

⁴ Mutta työtä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,

⁵ mutta sille, joka ei tee työtä, vaan uskoo häneen, joka julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

⁶ Samoin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:

⁷ "Autuaita ne, joiden lain rikkomiset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!

⁸ Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"

⁹ Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi."

¹⁰ Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaan ympärileikattuna vai ympärileikkaamattomana? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamattomana.

¹¹ Hän sai ympärileikkauksen merkin sinetiksi sille uskon vanhurskaudelle, joka hänellä oli ympärileikkaamattomana, että hän olisi kaikkien isä, jotka uskovat ympärileikkaamattomina, jotta vanhurskaus luettaisiin heillekin,

¹² ja että hän olisi myös ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli ympärileikkaamattomana.

¹³ Sillä se lupaus, että Aabraham perii maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.

¹⁴ Sillä jos perillisiä ollaan lain nojalla, usko on tyhjäksi tehty ja lupaus on mitätön.

¹⁵ Sillä laki saa aikaan vihaa, mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomistakaan.

¹⁶ Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta ja että lupaus olisi luja kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka on lain piiristä, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä

¹⁷ – kuten on kirjoitettu: "Monen kansan isäksi olen sinut asettanut" – sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemassa olevina.

¹⁸ Aabraham uskoi toivon varassa, kun mitään toivoa ei ollut, tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on siemenesi oleva",

¹⁹ eikä hän heikentynyt uskossa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuoleutunut – sillä hän oli jo noin satavuotias – ja että Saaran kohtu oli kuoleutunut,

²⁰ mutta Jumalan lupausta hän ei epäillyt epäuskossa, vaan vahvistui uskossa antaen kunnian Jumalalle,

²¹ ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös tehdä.

²² Sen tähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.

²³ Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,

²⁴ vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, meille, jotka uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,

²⁵ joka on alttiiksi annettu meidän [lain] rikkomisiemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.